Onpahan linjakkaan ja solakan näköinen auto ikäisekseen ja kokoisekseen! Penkit ovat jämäkät ja kaikissa penkeissä on portaattomasti säätyvät kyynärnojat, ajoasento on luonnollinen ja mukava; ei alkanut alaselkä jomottaan kuten Mersulla ajaessa monasti käy. Vaihdekarahka on rattipylväässä kiinni, kuten on myös ainakin neljä muutakin viikseä, jotka ovat ehkä vahän turhan lähellä toisiaan. Luonnollisesti kaikkien namikoiden tarkoitus ei selvinnyt yhden illan koeajolla. Lähestulkoon kaikki merkkivalot ja taustavalot palavat, yksi nopeusmittarin taustavalo on sammunut. Paskaako tässä jaarittelemaan, vaihdetta silmään ja menoks!
Ohhoh, onpahan herkkä kaasu. Auto ampaisee liikkeelle kuin jänis makuulta, Mersun senttikaupalla survottavaan kaasuun tottuneelle vaatii totuttelua, sama juttu jarrunkin kanssa. Ohjaus se vasta onkin ylitehostettu, minkäänlaisesta ohjaustuntumasta ei voi kyllä puhua kun rattia pystyy kääntelemään yhdellä sormella kaikissa tilanteissa. Vaan tottumisasia on sekin, kuten edellä saamme todeta. Auto etenee varsin mukavasti kuuttakymppiä, mitään ylimääräisiä ääniä ei kuulu mistään, ainoastaan jotain klompsetta etupäästä teräviin kuoppiin ajaessa -> jossain väljää. Sisustus on täysin äänetön, kojelaudasta ei kuulu mitään nitinöitä, tämähän on laatuauto perkele vieköön!
Liikennevaloista lähtiessä pysyy hyvin uuden mallin taksi-Viton tahdissa, ihan mukavasti puhtia siis. No sitten kunnolla tien päälle. Herranjestas miten hienosti voikaan automaatti toimia! Ylös- ja alaspäinvaihdot ovat täysin huomaamattomia, niin osakaasulla kuin täyskaasullakin, ei sitten pienintäkään nykäystä eikä silti luistoa nimeksikään. Vaihdot ovat lisäksi tosi nopeita, sekunnin osia ja kylläpähän tarjoilee nätisti pienempää ylämäissä vaikka kaasua ei survo hullun lailla kuten Mersulla joutuu monasti tekemään. Mersun automaatti tuntuu kertakaikkisen kivikautiselta tähän verrattuna, vaikka olisikin kuosissaan ja säädöissään. Koko vaihtamisprosessiin tai ylipäätään vaihteiston olemassaoloon ei kiinnitä mitään huomiota, ihanaa. Sähköisen ylivaihteen ansiosta kiepit ovat satasen nopeudessa noin 2200 ja matkanteko on kerrassaan leppoisaa. Sitten päästään ohittaan. Painan kaasua jonkin verran, vaihtaa pienempää silmään mutta vauhti ei juurikaan kasva lievään ylämäkeen. Painan kaasun liki pohjaan jäisellä tiellä ja vaihteisto heittää vielä pienempää silmään. Nyt alkoi jo tapahtumaan, ohituskiihtyvyys on jotakuinkin kuosissaan olevan W124 300D:n tasoa, siis vallankin riittävää. Sitten se ohjaus maantiellä. Kulkee täysin eleettömästi ilman mitään kaitsemista, kuin juna. Enpä muista koska viimeksi olisin ajanut yhtä vakaalla autolla; Ässääkin saa paimentaa jonkun verran vaikka alustan nippelit alkavatkin oleen jo kuosissaan.
Lyörään lisää ukkoja kyytiin, 6 äijänkörilästä ja takaluukku täyteen tavaraa. Vieläkin kulkee mukavasti ja suorituskyky riittää edelleenkin, menee ehkä jopa entistäkin vakaammin jos vaan mahdollista. Jousitus nielee isot ja pienet kuopat, jopa hidastetöyssyt, eleettömästi ja mukavasti. Jousitus on pintapehmeä mutta silti jämäkkä ja progressiivinen, eikä kuitenkaan liian kova edes yksin ajaessa. Ja kun autossa istutaan kuitenkin kohtuukorkealla, on näkyvyys huippuluokkaa paksuista A-pilareista huolimatta. Ylhäältä käsin on huomattavasti helpompaa ennakoida liikennetilanteita; vaikka Ässässäkin istutaan suht korkealla, tuntui se tuon jälkeen lähes mikroautolta.
Jaa että näin hienon, hyvän ja varustellun pelin on saanut liki 100000mk halvemmalla kuin halvimman karvalakki-W126:sen, se pistää ajattelemaan. Mersu on kyllä omalla tavallaan hyvä ja leppoisa kulkija, mutta kuitenkin... Eipä tuosta paljon moitittavaa kertynyt, laakea tuulilasi ja hervottamat pyyhinsysteemit suhisivat hieman tuossa sadankahdenkympin tienoilla, lähivalot ovat aikas onnettomat ja näkyvyys taakse on suhteellisen onneton. Siis nimenomaan tässä yksilössä, jossa on kaikki takalasit kalvotettu violetilla kalvolla. Ja takaspoilerista huolimatta takalasi muuraantuu aikas tehokkaasti umpeen. Rengasmelu oli oikeastaan suurin melunlähde, tämäkin 215-HP4:silla ja paljaalla asfaltilla. Itseasiassa rengasmelu on jotakuinkin samaa luokkaa kuin Ässässä, kaiken kaikkiaankin melutaso on aikalailla samaa tasoa ainakin alle satasen nopeuksissa. Parasta autossa on tietenkin sen monikäyttöisyys ja tilavuus. Messevistä tiloista huolimatta auto ei kuitenkaan tunnu miltään rohjolta, varsinkin kun etu- ja takaylitys on varsin pieni. Tuntuu oikeastaan paljon kokoistaan pienemmältä ajossa.
Lopputoteamuksena voisi sanoa että kerrassaan positiivinen yllätys. Yleensä joku 250th ajettu Mersunlintta alkaa oleen jo aikas sohlo vikapesäke, ei tämä Toyota. Muovia on ja pieniä suunnittelulapsuksia ergonomian osastolla, mutta moni asia on paremmin kuin Mersussa. En ihmettele enää pätkääkään miksi näistä maksetaan vielä liki 10k€ ja ylikin. Kulutuskin on varsin maltillinen auton kokoon ja käyttöarvoon nähden, 10-14 litraa sataselle. No sitten kun pääsee takas Ässän rattiin niin huomaa mikä ero autojen suunnittelufilosofiassa on. Kaikesta huolimatta Ässä tuntuu jämäkämmältä ja jotenkin työkalumaiselta (varsinkin manuaalina, ilman lisävarusteita). Se on siinä ja siinä vaihtaisinko Ässän päikseen tommoseen. No en tietenkään vaihtais kun ei ole tarvetta noille isoille tiloille kuin harvoin mutta jos olis pitänyt valita noiden kahden väliltä uutena, niin ei kahta kysymystä...
Edit: Jarrutkin toimivat tosi hienosti, tehokkaasti ja tippaakaan puoltamatta. Aina soi ja liukas lattia eli peräpää oli aikas villi tyhjällä autolla ajaessa. Tämä tosin vain massiivisella kaasun poljennalla, puolikaasulla ei mitään ongelmia liikkeellelähdössä tai luistojenhallinnassa.
Omistettu Dealerille
