Linjurihommissa puhaltavat uudet tuulet ja tälläkertaa ne käyvät Södertäljen suunnasta Lahden kautta
Ilmaantui myyntiin mielenkiintoinen Scania BF86S Lahti10 korilla.
Laite oli jo aiemmin myynnissä, mutta oli sittemmin tyrkätty liikkeeseen vaihdossa ja nyt hintakin oli vielä alhaisempi kuin edellisen omistajan aikana.
Toimeenhan sitä oli ryhdyttävä.
Kävin jo viikolla pikaisesti autoa vilkaisemassa ja sovittiin, että ilmoitan etukäteen josko tullaan emännän kanssa kimpassa katsomaan tarkemmin.
Soittelin myyjälle perjataina, että lauantaina oltaisiin tulossa. Homma ok, he laittavat vähän lämpöjä päälle yms. että on mukavampi katsella.
Lauantai koitti ja päästiin paikalle. Kävi ilmi, että auto oli kytketty edellisenä päivänä maasähköön, mutta kukaan ei ollut huomannut tarkistaa lähteekö akkulaturi päälle. Ei ollut lähtenyt kun roikka oli rikki.
Akut aivan finito, ei jaksanut pyörittää startilla lainkaan. Toiset olivat riemuissaan, että on se sentään ollut lohkolämppärissä (vajaa 8-litrainen suoraruiskutusdiesel ja pakkasta 2 astetta, todella hyödyllistä lämmittää
)
Myyjä lupasi, että laitetaan ilmanmuuta uudet akut, huoltomies tulee kuulemma tunnin kuluessa..
Hörpittiin kahvia ja haastateltiin myyjää, niin yhtäkkiä selvisi ettei heillä siis ole uusia akkuja varastossa. Ehdotin siis että vaihdan ne akut itse, ei siihen nyt huoltomiestä tarvita.
No meinattiin josko se buusterilla heräisi, akut olivat siis nyt olleet jo jonkin aikaa latauksessa.
Huoltoukko kantoi buusterin autolle ja laitteli kaapelit kiinni. Taas olisi pitänyt kaikki tehdä itse tai ainakin vahtia vierestä. Juutaksen neropatti otti sähkön buusteriin autosta
Maasähköhän pimeni siinä siunaamassa kun nupin kiersi starttausasentoon
Automaattisulakkeet on kaikki päällä, mutta sähkö ei tule perille, täytyy arkena kysellä edelliseltä omistajalta onko jossain lisää sulakkeita..
Autossa leijaili lataamisen seurauksena sellainen rikkihapon käry, että alkoi olla realismia ettei autoa niillä akuilla käymään saada.
Kiirekin alkoi painaa päälle, lapsenvahdilla olisi omia menoja. Kello on jo niin paljon, että alunperin olisi pitänyt olla jo kotimatkalla, mutta autoa ei ole saatu edes käyntiin vielä.
Tässäkohtaa tuumailtiin toiminta niin kädettömäksi, että otettiin ohjakset omiin käsiin.
Ajettiin Motonettiin ja pari 200Ah sznaijz... jotain vaikeannimisiä akkuja
kyytiin ja takaisin autolle.
Akut kiinni ja muutaman sekunnin starttauksella alkoi syntyä savua ja ääntä. Kone käy, hihna kiljuu ja äijällä hymy leviää
Paineet nousee, summeri sammuu ja jarrut vapautuu. Tenutilanteen olinkin jo aiemmin tarkistanut.
Koeajoa suoritetaa 50 metriä hallin ympäri etupihalle.
Jätetään auto tyhjäkäynnille lämpeämään pihalle ja tekemään papereita.
Paperit saadaan täytellyksi, tosin omistajanvaihdos jää viikolle. Trafin järjestelmä on nurin ja auton liikennekäyttöön ottaminenkin on vaatinut erikoistoimia.
Liikkeellä on toinen toimipiste Ylivieskassa, täältä soitetaan sinne ja laitetaan mies käymään konttorilla asialla, paikallinen konttori kun on kiinni lauantaisin.
Polttoainetilanne on mysteeri, auton oma mittari näyttää täyttä ja jälkiasennettu tyhjää. Totuus lie osuu johonkin välille
Kaadellaan tankkiin parikymmentälitraa mukana tuotua naftaa ja jälkiasennusmittari nousee johonkin vajaan neljäsosan nurkille.
Tällä määrällä pitäisi kyllä kevyesti ajella Karkkilaan josta olen suunnitellut tankkaavani.
Ei muuta kun ukkoa pukille ja on the road.
Portista tähtäily on jännää, edelliskerrasta bussin ratissa on neljä vuotta.
Saan auton ulos portista ilman osumia ja sattuu tyhjä väli tielle liittymiseenkin.
Kakkosella lämä lattiaan, kohta haetaan kolmosta. Meteliä tuntuu riittävän kun koneelle syöttää pitkiä kauroja
Kolmosella mennään loivaa ylämäkeä ja tuntuu, että voisi tyrkätä neloselle. Ei olisi pitänyt. Voimansiiron öljyt on hyvästi jähmeät ja jarruttavat menoa niin, ettei voima riitä. Meno puutuu ja haen kolmosta takaisin. Lisään liian hätäisesti kaasua ja kytkin luistaa
Koitan tuuppia kakkosta vaan ei tahdo mennä (ne kylmät öljyt) Ohjastan tienlaitaan ja päästän kiireisemmät ohi. Sitten uusi yritys, ajan lyhyen matkan kääntymiskaistalle ja ramppia ylös varoiksi kakkosella. Nyt saadaankin odottaa hetki vapaata rakoa, Hanko-Hyvinkää väylällä on jonkinverran liikennettä. Väli tulee ja tälläkertaa sujuu paremmin, saan kelattua laatikon läpi ja vauhtiakin saadaan pikkuhiljaa kertymään riittävästi.
Nummelan kohdilta käännetään rampista 2-tielle Porin suuntaan. Riivaan laitteeseen vauhtia kaikki mitä irti lähtee, että liityntä olisi sujuvaa.
Mittarinopeus n.90 ja vilkku vasempaan. Tasaan vauhdin johonkin 85 nurkille ja puhelin soi, emäntä soittaan perästä ja tuumailee, että voisi olla syytä hiukan hiljentää. Ramppia alas tullessa oli vauhtia ollut liki 100
Mittarivirhettä onkin toisinpäin kuin yleensä..
Loppu olikin oikeastaan pelkkää nautiskelua, poislukien mahdoton palelu, ei tullut tutustuttua lämmitysvehkeisiin ja kuvittelin että moottorista saataisiin lämpöä. Ei saatu.
Auto kulkee tiellä hienosti, edes radiota en viitsinyt avata, vaan nautiskelin koko matkan letkeästä kyydistä ja ison dieselmoottorin tasaisesta laulusta.
Nythän minä vasta huomasin, tässähän on alunperin ollut samanlaiset takavalot kuin vuoden 1959 Ford Galaxiessa, mutta tietty ne on nyt jo paskana ja korvattu jollain tarvikevaloilla.
Origami: 
