Äläkää ny prkl yllyttäkö hullua!!!!
Auto kävi ekassa huollossa, tais olla toissa viikolla. Ajattelin ensin, että käyn Kaivokselan Lexuksella tunnustelemassa, notta onko huolloissa eroa, mutta laiskuuttani ajoin sitten Toyota Tammerauton Lexus-huoltoon.
Autolla oli siis ajettu hiukan alle 15tkm. Huollot on viidentoistatonnin tai vuoden välein eli siinä lienee yksi syy minkä takia auto "kestää" eli öljyt tulee vaihdettua usein ja mahdolliset katastrofin aiheuttajat näkee ajoissa. Kyseessä oli pieni huolto eli öljyjä, suodattimia ja tarkastuksia. Hinta 268€. Ikinä en ole päässyt missään noin halvalla (ehkä joskus Mersupurkaamolla) ja Veholla ei sanota edes käsipäivää tuolla hinnalla.
Autonhuoltoon kuuluu aina "oma parkkipaikka", sijaisauto (tällä kertaa se oli Lexus IS) sekä autonpesu.
Sijaisauto IS 300h Comfort
En uskaltanut kysyä, että pesiväthän ne auton käsin eikä koneessa (mun autoa kun ei pestä koneessa).
Ja vettäkin sai ihan Lexus-tarroilla varustetuissa pulloissa.
Kun sain auton huollosta, niin huomasin, että ES:n ja IS:n ero on iso. Ei pelkästään koon puolesta, mutta muutoinkin autot ovat ihan eri maailmasta. Toisaalta ES on "kaikilla varusteilla" ja IS oli hinnat alkaen -malli. Vertailu ei ollut reilua. IS tosin oli takaveto ja tämä mun (palstaveli Papin sanontaa lainaten) origami vetelee edestä.
Sattumalta tämä ketju oli aktivoitunut nyt, aivan kuin olisi noiduttu seuraavaa tapahtumaa...Äsken nääs kävin vaihtamassa talvirenkaat alle ja voi v*tun ikenet!!! Väärät talvivanteet!!! Erikseen kysyin useampaan kertaan, että onhan talvirenkaissa samat "hiljaiset" Luxury-vanteet ja piti olla. No, eipäs sitten ollutkaan, vaan Executiven vanteet. Väri on tummempi ja ei ole ne hiljaisemmat versiot (olen aikaisemmin tarinan tuoksinnassa maininnut niistä 10db hiljaisemmista vanteista). En mä ollut katsonut edes niihin Defa:n kangaspusseihin, joten tuli ihan puskista.
Väärät vanteet
Ja tällaiset ne pitäisi olla (samanlaiset kuin kesävanteet).
No, soitin automyyjälle ja hän kyllä muisti, että tästä puhuimme useampaan kertaan ja lupasi aloittaa vanteiden metsästyksen. Eli sen puitteissa asia toivottavasti tulee kuntoon. Harmittaa vaan niin vietävästi, että ei niin pientä hommaa, etteikö se voisi mennä v*tuiksi. Eli Lexuksen laatu ei yletä ainakaan palveluun asti, vaikka automyyjä kyllä lupasi asian selvittää.
Muutoin autolla ei ole kuin ajettu ja pesty ja puunattu.
Ajovalojakin (triple beam led) olen päässyt testaamaan pariin otteeseen ja tuntuu, että ihan hyvin niillä näkee. Kertaalleen kävin autolla Lapissa työreissussa ja kivasti se matka taittui, keskikulutus taisi olla 5,5 litran tienoilla. Nyt on samanlainen reissu tulossa loppukuusta ja sen takia vaihdoinkin ne talvirenkaat alle jo nyt.
Autosta on ollut täällä jo kaikenlaisia kuvia eli uudet kuvat ei varmaan tuo mitään lisäarvoa ja ajattelin jättää raportin tälläkertaa vain sanalliseksi, mutta koska kuvia on otettu, niin laitetaan tähän loppuun yltä ja päältä, edestä ja takaa eli matkakuvia (oikeasti autokuvia) kesän menoista.
Kakaroita on tullut kuljetettua uimassa, tässä paikallisen uimarannan parkissa. Aina sai olla autoa pesemässä, kun ajelee hiekkateitä rannalle (prkl).
Puhtaana auto kiiltää hienosti, kamerassa se kimaltelu ei näy.
Poika oli myös käynyt parina kesäiltana ottamassa kuvan autosta (oli kuulemma ollut hieno kiilto pinnassa, kamera ei tosin ole saanut tätä hienoutta vangittua).
Tässä olemme Viitasaaren ABC:llä matkalla Vuokattiin.
Tässä Hiidenportin kansallispuistossa Sotkamossa. Tuonne ajeltiin soratietä pitkin pikkuhiljaa köröttäen, jotta ei kivet hakkaa helmoja aivan sileiksi.
Tässä olemme kesällä veljen luona. Tuosta veljen SC430:ä tämä Lexus-intoilu lähti liikkeelle.
Kesän jälkeen pääsin oikeastaan ekaa kertaa työskentelemään tämän auton takapenkiltä ja hyvin se sujui. Nyt on jo useampi teams-/puhelinpalaveri pidetty autosta ja näpytelty raporttia.
Tyylikäs kuin mikä !
1970-luvun puolivälissä syntyi Yhdysvalloissa rockmusiikin aalto, jonka toisessa päässä oli jazzrock ja valkoinen soul, toisella laidalla voimaballadeiksi vesittynyt hard rock. Välissä velloi mahtipontisia sähköurkuja, läiskyviä rumpufillejä ja sydän pakahtuen ulvottuja sanoituksia aikuisen miehen tunne-elämästä. Aallonharjalle nousi sellaisia yhtyeitä kuin Styx, Journey, Foreigner ja diplomi-insinööri Tom Scholzin luotsaama Boston. 
Pystytkö lyhyesti referoimaan, notta miten toimii. Siinä keskikonsolissa on ainakin hold-nappula, mutta en ole ruuhkissa istunut, joten on jäänyt tyystin käyttämättä.
Ainakaan toistaiseksi ei ole löytynyt asentajaa, joka tietäisi, mitä olisi tekemässä ja ottaisi työtä vastaan. Se lisävalokin olisi jo hyllyssä...