Hertzin toimisto on parin korttelin päässä, joten puhelin kouraan ja kysymään josko tallissa olisi jotain rimpulaa vielä jäljellä tällaiseen ‘hälytysajoon’. Fiesta on ja Hertzin tytön tarjottua hyvää diiliä totean että tuun kohta hakemaan sitä. (Siis autoa, ei mimmiä.)
Hyppään Fiestaan ja totean penkin olevan ihan kohdallaan. Kaikki hallintalaitteet ovat helposti käsiteltäviä ja toimintojen kuvakkeet yksiselitteisiä. Tallista pihalle ja auto tuntuu aivan kuin olisin ajanut sillä ennenkin, ei minkäänlaista vierastusta tai totuttelua. Kytkin ottaa kiinni mukavasti, koneessa on ripeyttä ihan omiin tarpeisiin ja vaihteisto toimii napakasti ja kepin liikeradat ovat lyhyet. Itse asiassa aina peruutusvaihteen kytkemisen jälkeen pitää kytkintä nostaa varovasti josko se pakki todellakin meni päälle, sen verran lyhyt on liikerata kepissä.
Kaupungissa auto kulkee kuin itsestään, moottoritielle päästyä alkaa ilmoille nousemaan hurja humina... autossa on vielä nastarenkaat alla. Tosin matkalla keli vaihtuu lumiräntäsateiseksi kovan tuulen saattamana, joten ehkä rengastus ei olekaan liioiteltu. Sahaan tasaista 110-130 nopeutta motarilla ja välillä tulee ohitettavia eteen. 5-vaihteella kaasu pohjaan eikä tapahdu mitään, vaihto neloselle ja kaasu pohjaan eikä taaskaan tapahdu mitään. No joo, onhan sitä nopeuttakin ja väkevä vastatuuli, vähitellen nopeusmittarin neula alkaa kuitenkin nousemaan.
Kovasta tuulesta huolimatta Fiesta laukkaa aika tasaisesti, välillä tuntuu pieniä nykäyksiä korissa muttei anna aihetta korjauksiin ratilla. Pitemmän ajon jälkeen käsiä ja ranteita alkaa kuumottamaan, ratti on hävyttömän pieni ja on kuin puristaisi 2 euron kolikkoa käsiensä välissä. Mieleen hiipii epäilys miltä isosta kuljettajasta tuntuisi, kun itsellä ei ole enempää hartioita ja meikäläiselläkin fiilikset on tällaiset.
Moottoritiellä ajaessa jää aikaa tutustua lähemmin auton toimintoihin. Vilkkuviikseä nopeasti näpäyttäessä iskee vilkku kolme kertaa, erittäin kätevä kaistanvaihdossa. Lasinpyyhkimien tihkuasennossa on 6 eripituista jaksoa ja kertapyyhkäisykin löytyy. ‘Ajotietokone’ näyttää kokonaiskilometrit, trippikilometrit ja miten pitkälle polttoainemäärällä pääsee. Tuon paikkaansapitävyyttä ei tullut kokeiltua vaan annoin periksi 80 jäljellä olevan kilsan kohdalla ja kurvasin huoltamolle. Takaluukun saa auki kojelaudassa olevasta nappulasta, mutta polttoainetankin luukun joutuu avaamaan ihan avaimella. Itse korkki on pitkällä kierteellä ja roikkuu auki ollessa narun varassa. Itse jäin kaipaamaan jotain telinettä, johon korkin olisi voinut asettaa tankkauksen ajaksi.
Myöhemmin seurueeseen liittyy pari kaveria lisää ja talvirenkaiden vollotus alkaa kuulua sisälle. wooOOOoowwww.... wooOOOoowwww... nyt alkaa rasittamaan ja mielessä käy kuulosuojainten tarve. Varmaan pahin meteli on takamatkustajalla, jurina tuntuu tulevan nimittäin auton takaosasta. Positiivista siellä suunnassa ovat kuitenkin takajalkatilat. Meikäläisen (172cm) säätämä etuistuin jättää mukavasti tilaa takamatkustajan varpaille. Autossa on myös kokoon nähden aika kunnollisen kokoinen tavaratila.
Seuraava päivä valkeneekin aurinkoisena ja on aika kokeilla autossa olevaa ilmastointilaitetta. Täysin kylmälle ja puhallukset täysille. Hetken kuluttua hemmot alkavat kaivella pipoja kassista ja yhteistuumin toteamme jäähdytyksen riittävän kuumemmallakin ilmalla. Talvirenkaiden jollotus alkaa syödä miestä ihan toden teolla. Heitän kaverit kotiin ja lähden itsekin suuntaamaan kotia kohti, vielä on 120 kilsaa tietä kokeilla auton ominaisuuksia. Ohitse pääsee toisista aika sutjakkaasti, mutta vain jos nopeudet ovat 80 kilsan tuntumassa ja käytetään 3-vaihdetta ja kierroksia. Tosin kun auto on kevyehkö, riittää ‘potkaisu’ kolmosella ja sitten saakin vaihtaa isommalle. Kuulostaa kamalalle, mutta sopii tällaisen pienen auton imagoon.
Yhteenvetona voisin sanoa, että aika päteviä nämä uudet pikkuautot. Tupla-airbagit edessä sekä sivuturvatyynyt etupenkeissä. Polttoaineen kulutus oli kohtuullinen vaikka autoa ajettiin talvirenkailla ja aika vauhdillakin, osan matkasta 3 hemppaa kyydissä. Ainoa todella häiritsevä asia oli tuo rengasmelu, siitä tunnisti että ollaan pikkuautolla liikenteessä. Se taisikin olla se ainoa häiritsevä asia. Tavaratila on auton koko huomioiden ihan mukava ja lisää tilaa saa kippaamalla takaselkänojan 60/40 -suhteessa.
Nimim. 600 kilsaa Fiestalla, vielä kuulo tallella.
Mutta aika ekstriim reissu, viestalla 600 kilsaa. 
Jotenkin näiden "tavis-pikku-autojen" muotoilu on meikeläisen mielestä muuttunut vähän turhan futuristiseksi. Nuita viestan sisäkuvia kun katselee, niin.. 
.
